Hyppää pääsisältöön

Muscle is new thin

JULKAISIJA Solana Team | 19 August 2014 |

Nykymaailmassa laihuus ei olekkaan enään tavoittelemisenarvoista vaan lihaksikkuus. Tätä mieltähän me fysiikka- lajien harrastajat olemme olleet jo ikuisuuden mutta nyt myös "tavalliset" ihmiset ovat samaa mieltä. Toki lihaksikkuudella voi tarkoittaa montaa asiaa. Joillekkin bikini fitness- tyylinen keho on lihaksikas ja toisille taas kehonrakentaja. Yhtä kaikki, on ilo nähdä ihmisiä sankoin joukoin salilla raudan kimpussa. Salitreenaaminen kun pitäisi olla pakollista kaikille jo ihan oman hyvinvoinnin vuoksi.  Oudointa tässä asiassa on kuitenkin se, että vaikka naisellakin saa nyt olla lihaksia niin kehonrakentaja hän ei missään nimessä saa olla. No, jotta verenpaineeni ei taas nousisi niin en vatvo tätä yksityiskohtaa sen enempää...

Takaisin fitness- boomiin... Harmittavan usein lehdistö näkee yleistyneen salitreenauksen, ruokavalion tarkkailun ja kiinteän kehon tavoittelun negatiivisena. Säännöllisesti näkyy otsikkoja lääkärien huolesta liialliseen pakaratreeniin, ihmisten kertomuksia elämänsä pilalle menosta fitneksestä johtuen ja muista lieveilmiöistä. Missä on kaikki ne ihmiset joille fitness sekä elämäntapana että urheilulajina on antanut paljon ja antaa edelleen. On aika antaa vastaisku fitness- lajien panettelijoille.

Nyt onneksi on alkanut ilmaantua positiivista tekstiä fysiikkalajien kilpailijoilta ja lajia itsekseen harrastavilta. Minna pajulahti avasi hienosti body- lehden sivuilla keskustelun katkeroituneista ja/tai epäonnistuneista kilpailijoista, joiden ääni fitneksen sanansaattajina on ollut liian kuuluva. Samoilla linjoilla jatkaa blogissaan Hanna Kärkkäinen. Hienoa, että todelliset kilpailijat tuovat esiin lajin toisen puolen. Sen mitä tässä voi parhaimmillaan saada; elämyksiä, kokemuksia, itsensä ylittämistä, ystäviä.... Aina ei kilpailijakaan onnistu kuntonsa suhteen, aina ei kaikki mene putkeen; tulee loukkaantumisia, keho ei toimi toivotusti, ylikuntoa jne. Mutta todellinen urheilija ei anna tämän kaataa koko unelmaa kilpailemisesta tai fitness- elämäntavasta, saati sitten ala luennoimaan lajin vaarallisuudesta. Epäonnistumisen jälkeen kootaan itsemme ja asetetaan uudet tavoitteet.

Itse en näe mitään vikaa kovassa treenissä ja ruokavalion tarkkailussa. Olen tehnyt sitä jo 17 vuotta. Punnitsen itseni lähes päivittäin, ruokani tasan joka päivä, treenaan säännöllisesti, kovaa ja usein, enkä enään edes kilpaile. En pidä sitä mitenkään sairaana tai epänormaalina vaan itselleni normaalina tapana elää. Haluan tietää, että normikaudella syön tarpeeksi ja dietillä tarpeeksi vähän (kyllä, edelleen rytmitän vuoteni offiin ja diettiin) siksi käytän vaakaa. Se ei rajoita elämääni vaikka asetankin treenit monen muun asian edelle. Kun ei koe luopuvansa mistään tai uhraavansa mitään niin eipä siitä kai ole mitään haittaakaan.  Vaikka elän niin kuin elän niin mahtuuhan minunkin arkeeni muutakin kuin sali ja ruoka. Sohvanpohja ja tv siihen harvemmin mahtuu mutta paljon paljon muuta kivaa ja joskus vähemmän kivaa.

Ainoa huono asia fitness boomissa on se, että nykyään hirvittävän monet, ainakin naispuoliset, haluavat myös kilpailuihin. Ja lisäksi vielä mahdollisimman nopeasti. Heillä ei vielä alussa ole tietoakaan mitä kaikkea nämä fysiikka- lajit vaativat. On vain mielikuva siitä kun ollaan peppu tiukkana lavavalojen loisteessa. Vaaditaan verta, hikeä ja useimmiten myös kyyneleitä päästäkseen lavalle kilpailukykyisessä kunnossa. Kropan on kestettävä kovaa treeniä ja pääkopan kovaa painetta. Mielen on oltava vahva ja itsekurin kova. Kyllä siinä useammalla karu totuus paljastuu kun ollaan dietillä oltu useita kuukausia ja vielä pitäisi jaksaa. Tossu painaa ja nälkä on kova... No, tässäpä se motivaatio punnitaan. Ilo on nähdä niitä jotka kaikesta lajin raskaudesta huolimatta kiipeävät lavalle. Joku nousee tähdätäkseen voittoon, toinen nähdäkseen mihin pystyy. Rankka laji ei ole kaikille,eikä tarvitse ollakkaan!!!! Fitnesstä voi harrastaa ilman sitä lavalle nousuakin. Ei ole lajin syy jos et pysty kilpailemaan syystä tai toisesta siinä. Bodyfitness kilpailija Marika Lähteen sanoja lainatakseni "minäkin haluaisin huippumalliksi mutta pituus ja rakenne ei riitä". Kaikkea voi haluta mutta kaikkea ei voi aina saada. Oli kyse bikini fitneksestä, bodyfitneksestä tai vaikkapa pituushypystä, jokaiseen lajiin kuuluu tietyt vaatimukset, jotta siinä pärjää. Fitness lajeissa on oltava rakennetta, lihaksia ja kilpailutilanteessa rasvaton keho. Jokaiseen urheilulajiin kuuluu valtava määrä kovaa harjoittelua. Fysiikkalajeihin lisäksi vielä todella tiukasti tuo ruokavalio, vaaka ja peili. Monesti nämä uuden sukupolven "kilpailijat" alkavat filosofioimaan kilpailuja tärkeämmistä elämän arvoista kun ovat epäonnistuneet yrityksessään nousta lavalle. Hetki sitten he ovat eläneet ja hengittäneet fitnesstä ja vastoinkäymisten eteen tullessa kaikki käännetään nurin perin. 

 Syömishäiriöt, joista paljon puhutaan fitneksen yhteydessä ovat nimenomaa naisten ongelmia. Harvoin kuulee kenenkään miehen valittavan kuinka sairaalle tuntuu punnita ruokia tai kuinka raskasta on vetää useita treenejä viikossa. Me naiset olemme tunnesyöjiä mikä altistaa ongelmasyömiselle, ruoka saa liian suuren merkityksen elämässä. Sehän on vain polttoainetta kropalle. Toki siitä saa ja pitää nauttia. Normaalikaudella vapaammin ja dietillä herkkuihin ei kosketa. Jos et pysty olemaan diettiaikaa ilman herkkuja laji ei ole sinua varten. Ne, jotka harrastavat fitnesstä ilman kilpailutavoitetta voivatkin ottaa monet asiat rennommin ja niin kuuluu tehdäkkin. Kilpailija on aina asia erikseen ja hommat täytyy silloin tehdä niin kuin kilpaurheilijan kuuluu.

Toki, kun harrastajia on paljon, niin joukkoon mahtuu myös niitä jotka lajista sairastuu. Mutta jälleen... onko se lajin syy että kroppa ei kestä mitä laji vaatii. Jokaisen kannatta miettiä kuinka pitkälle on valmis menemään lavalle pääsyn vuoksi. Kaikkien keho ei polta rasvaa optimaalisesti eikä  kestä lajin vaatimaa kovaa harjoittelua. Ennen kaikkea, kaikkien Pää ei kestä lajin paineita. Suurin osa kilpailijoista kuitenkin jaksaa vuodesta toiseen kilpailla, terveinä kaikin puolin. Heillä  se rakkaus treeniin onkin tekemisen pohjana, kilpailut vain on piste i:n päälle. Lisääntyvässä määrin asian laita on toisin päin, ja siitä ne ongelmat alkaa...